Tintti itse lukee tietenkin Tilisanomia, vero- ja kirjanpitolakeja ym. alan kirjallisuutta, mutta annetaan puheenvuoro hänen alter egolleen Leenalle, jolla sanottava ei ihan heti lopu:
Lukeminen on ihanan rentouttavaa, minulla pitää aina olla kirja tai useampikin kesken. Aikaisemmin halusin aina omistaa itse kirjat, ja keräsin melkoiset määrät suosikkikirjailijoideni teoksia kirjahyllyyni. Nyt olen luovuttanut ja parin viime vuoden aikana olen tehnyt ns. kuolinsiivousta kirjojen osalta - olen antanut niitä pois satoja kappaleita. Eihän tällainen lukutoukka tietenkään ikinä pääse niistä kokonaan eroon, enkä edes halua. Olen jättänyt kirjahyllyyni vielä paljon luettavaa sekä lapsenlapsia varten muutamia ihania kirjoja - Muumitarinoita, Pikku Prinssi, Narnian tarinat jne.
Kauppareissuilla käyn aina tarkistamassa uudet kirjat - nyt odotan jännityksellä Seitsemän sisaren viimeistä osaa. Camilla Läckbergin ja Mari Jungstedin uusimpia olen toistaiseksi vain tyytynyt ihailemaan, odotan, että niistä tulisi pokkariversiot. Ja juuri äsken tuli mainos, että Kepleriltäkin on tullut uusi kirja - apua, en kestä :) Lapset, jos satutte vierailemaan näillä sivuilla, niin luitte juuri äsken yhden joululahjavinkin :)
Olen jotenkin tosi viehättynyt Julia Quinnin kirjoihin -Bridgertoniin, mutta myös näihin liitännäiskirjoihin. Nyt minulla on kesken Bridgerton-Rokesbyt, mutta aloitan tästä viime viikola luetusta eli Smythe-Smithistä. Julia Quinnin kirjat kietoutuvat toisiinsa mielenkiintoisella tavalla, elikkäs esim. tässä kirjassa kerrotaan Sarah Smythe-Smithin ja Hugh Prenticen tarina. Smythe-Smithin perhe esiintyy monessa kirjassa eikä valtämättä aina edukseen. Heillä on kerran vuodessa konsertti, eikä kukaan oikeasti osaa soittaa, ja tästä on kehittynyt eräänlainen legenda. Hugh Prentice ja Daniel Smythe-Smith olivat hyviä ystäviä, mutta joutuivat aikoinaan kaksintaisteluun, jonka seurauksena Daniel joutui maanpakoon, mutta pääsi lopulta takaisin kotiinsa ja rakastui kotiinpaluun huumassa Anne Wynteriin, joka oli joutunut sijaistamaan Sarahia Smythe-Smithien vuotuisessa konsertissa. Sarah vihaa Hughia kaksintaistelun takia, mutta valitettavasti he joutuvat osallistumaan samoihin häihin, ja näin saa taas yksi rakkaustarina alkunsa.
Yllätysvaimo on minulla vielä kesken, mutta siinä Cecilia Harcourt (en vielä tiedä, miten hän liittyy Bridgertonien sukuun) on lähtenyt Amerikkaan etsimään sodassa kadonnutta veljeään, mutta veljensä sijasta löytääkin tämän ystävän Edward Rokesbyn haavoittuneena. Hän päättää hoitaa miehen kuntoon, mutta joutuu valehtelemaan, että on Edwardin vaimo. Tästä varmaan seuraa monia jännittäviä juonenkäänteitä.
Kaapparin morsiamessa kerrotaan Poppy Pridgertonin ja Andrew Rokesbyn tarina. Käsittääkseni Andrew on Edwrdin veli, joten olen lukenut kirjat hieman väärässä järjestyksessä, vaikka jokainen onkin ihan oma tarinansa. Tässä kirjassa Poppy joutuu kaapatuksi laivalle, jota kipparoi uskomattoman komea Andrew ja jokainen voi arvata, mikä on lopputulema. Sitä ennen on kuitenkin muutamia herkullisia tapahtumia ja jopa onnettomia sattumuksia.
Yleisesti ottaen nämä kirjat ovat harmitonta ja mukavaa viihdettä. Niissä on fyysillisiä tapahtumia ja romantillisia tunteita. On kiva välillä lukea sellaisia kirjoja, joista tietää, että on onnellinen loppu. Lämmin suositus Julia Quinnin Bridgertoneille sekä Bridgerton & Rokesbylle :)